Isäni Toni Erdmann

Maren Aden mestariteos Isäni Toni Erdmann on niitä harvinaisia elokuvia, joissa katsoja saa nauraa hervottomana samalla kun nielee kyyneleitään. Ja jos pitäisi valita yksi saksalainen elokuva maailmsta, valitsisin sen. Toni Erdmann vääntää sydämen rätiksi, ravistelee sitä ja paijaa sitten hellästi. Se sisältää elokuvahistorian parhaan ja kauheimman lauluesityksen, sekä mieleenpainuvimman alastonkohtauksen.

Sandra Hüller esittää läpimurtoroolissaan konsulttia nimeltä Ines. Hänen niin sanottu työelämänsä on kylmä ja kalsea ja vailla iloa. Elämässä ei ole muuta mieltä kuin työ, mutta työ on vailla mitään mieltä. Eteenpäin pitää uralla mennä, mutta miksi, on epäselvää. Ines on ihminen, joka on ikään on kuin pistänyt sisimpänsä pois päältä, mutta jatkaa automaatiolla eteenpäin.

Hänen isänsä (Peter Simonischek) puolestaan on uraohjuksen vastakohta, hölmöön peruukkiin ja tekohampaisiin sonnustautuva vanha hassuttelija. Näissä tamineissa hoopo isä ilmestyy tyttärensä maailmaan, ja pian asiat alkavat kauniisti nyrjähtää.

Elokuva kertoo isän ja tyttären suhteesta ja oikeastaan siitä, miten vanhempi yrittää pelastaa lapsensa. Kerronnan voimakeinoja ovat voimakas häpeä ja sen rikkominen.

Maren Aden elokuva kulkee maailmalla genrenimityksellä ”draamakomedia”. Mikäs siinä, Toni Erdman on kyllä ihmissuhdedraama, satuttava sellainen, ja siinä saa myös nauraa ääneen, kyllä. Mutta jokin tässä nyt karkailee määritelmiä. On vaikea selittää, mitä lajia Maren elokuva on. Voimme ehkä keskustella siitä yhdessä torstaina, kun Isäni Toni Erdmann avaa Kokkolan Kinojuhlat.

Teksti: Anu Silfverberg