Lovers Rock

Vuosi on 1980. Nuori nainen ja mies tapaavat lontoolaisissa kotibileissä, tanssivat ja rakastuvat.

 

Taustalla soi lovers rock, aikanaan suosittu musiikkigenre, joka yhdistelee jamaikalaista reggaeta ja yhdysvaltalaista soulia. Se tuli suosituksi Iso-Britanniassa siirtolaisten lasten keskuudessa, ja loi Atlantin ylittävän vastarinnan ja ilon äänimaailman. Soundia leimasi erityisesti romanttisuus.

 

Steve McQueenin loistelias Lovers Rock on ylistyslaulu tuolle musiikille ja toivolle. Se on osa Small Axe -elokuvasarjaa, joka luotaa Iso-Britannian lähimenneisyyttä mustien brittien näkökulmasta. Kuusiosaisessa sarjassa käsitellään yhteiskunnan rakenteellista rasismia ja poliisiväkivaltaa. 

 

Lovers Rock kuitenkin antaa päärooliin resilienssille, mustalle ilolle ja läheisyydelle. McQueen on puhunut rituaalista: elokuva näyttää juhlien lisäksi sen, kuinka ne pieteetillä rakennetaan. Tässä kirkossa alttarin virkaa toimittaa massiivinen äänentoistolaitteisto, suurenmoisen musiikin arvoinen.

 

Elokuva oli valittu vuoden 2020 Cannesin elokuvafestivaalille, jotka jouduttiin perumaan koronapandemian vuoksi. Se päästiin lopulta esittämään loppuvuodesta mm. New Yorkin ja Lontoon elokuvafestivaaleilla. Elokuvalehti Sight & Soundin kriitikkoäänestyksessä Lovers Rock valittiin vuoden 2020 parhaaksi elokuvaksi. Suomessa Yle on esittänyt Small Axe -sarjaa, mutta mielestämme Lovers Rock ansaitsee valkokankaan. 

 

Steve McQueen (s. 1969) kuuluu brittielokuvan aateliin. Jo esikoiselokuva Hunger (2008), tositapahtumiin perustuva tarina irlantilaisesta poliittisesta vangista Bobby Sandsista, löi ällikällä. Yhdysvaltoihin sijoittunut orjuuskuvaus 12 Years a Slave (2013) voitti kolme Oscaria, mm. parhaan elokuvan. Small Axe on Lontoossa kasvaneen ohjaajan henkilökohtaisin projekti. Kuningatar Elisabet II myönsi McQueenille ritarin arvon vuonna 2020.