All We Imagine as Light

All We Imagine as Light on elokuva, joka sai Helsingin Sanomien kriitikko Sakri Pölösen niin hyvälle mielelle, että hän omien sanojensa mukaan ”leijaili ulos salista”. Nähtäväksi jää tuleeko Sakri tänäkin vuonna Kinojuhlille ja vieläkö ovat jalat ilmassa? 

 

Payal Kapadian elokuva on kaikkien aikojen ensimmäinen intialaisen naisohjaajan elokuva, joka kutsuttiin Cannesin elokuvajuhlien kilpasarjaan, jossa se voitti ansaitusti Grand Prix’n.

 

All We Imagine as Light oli vuoden 2024 ehdottomia huippuja. Kapadia hyödyntää dokumentaristin herkkyyttä ja vangitsee levottoman Mumbain nykyaikaisessa kaupunkisinfoniassa. Mumbain värikkäät yömarkkinat, ruuhkaiset työmatkajunat ja asuinhuoneistojen ikkunoiden valot rakentavat todellisen, mutta yltäkylläisen ympäristön intiimeille tarinoille. 

 

Kuvauksessa on vaikutteita sekä neorealismista, että hongkongilaisen Wong Kar-Wain elokuvien yksinäisestä, mutta värikylläisestä romantiikasta. All We Imagine as Light kuvaa kolmen sairaanhoitajan välisen ystävyyden hidasta syntymistä, samalla kun he kamppailevat menetyksen, kaipuun ja taloudellisten vaikeuksien kanssa jatkuvassa liikkeessä olevan suurkaupungissa. Kunniallinen Prabha on järkyttynyt saatuaan lahjan kauan poissa olleelta aviomieheltään, jonka kanssa hän on solminut järjestetyn avioliiton. Samaan aikaan hänen huoleton kämppiksensä Anu vaeltaa kaupungin rajamailla vain ollakseen yhdessä eri uskontoa edustavan rakastajansa kanssa. Vanhempi Parvaty, joka on joutumassa kiinteistöyhtiön häädön kohteeksi, vie heidät myöhemmin matkalle rannikkokyläänsä, jossa kaupungin arjen rutiini katoaa ja toteutumattomat unelmat ja pelot nousevat pintaan.

 

All We Imagine as Light käsittelee toivon ja myötätunnon merkitystä maailmassa, jossa uskonnon ja kapitalismin myötävaikutuksella ihmisiä pakotetaan elämään ahtaasti.