SU 11.9. KLO 12 BIO REX 1

Summer of Soul (…Or, When the Revolution Could Not Be Televised)

Legendaarisen Woodstockin kanssa samaan aikaan kesällä 1969 järjestettiin sadan mailin päässä New Yorkissa Harlemin kulttuurifestivaali. Kun Woodstockin esiintyjistä vain viidesosa oli mustia, Harlemissa soittivat ja lauloivat lähes pelkästään mustat artistit. Woodstock keräsi neljänä päivänä 400 000 kävijää, Harlem Cultural Festival sunnuntaikonsertteihinsa 300 000. Merkityksestään huolimatta ”Musta Woodstock” unohdettiin.

Muusikkona ja levytuottajana tunnettu Questlove (Ahmir Thompson) kaivoi videonauhat esiin 50 vuoden jälkeen ja ohjasi aiheesta elokuvan Summer of Soul, joka voitti tämän vuoden dokumentti-Oscarin. Se osoittaa, ettei tapahtuma ollut vain musiikkia, vaan käänteentekevä mustan kulttuurin edistysaskel.

Kulttuurifestivaalia vietettiin kuutena sunnuntaina kesäkuusta 1969 elokuuhun New Yorkin Mount Morris -puistossa (nyk. Marcus Garvey Park). Esiintyjiä oli saman verran kuin Woodstockissa, kolmisenkymmentä. Jimi Hendrix halusi mukaan, mutta häntä pidettiin liian villinä korttina. Lopulta vain Sly and the Family Stone esiintyi molemmilla festareilla. Sly Stone, “Princen prototyyppi”, kuten dokumentissa todetaan, edusti modernimpaa, psykedeelistä mustan soulmusiikin suuntausta esimerkkinä kulttuurin murroksesta, joka voimistui muodin, politiikan ja mustien itsetunnon osalta juuri Harlemin kulttuurikesän aikana.

Muita Summer of Soulin tähtiä olivat järisyttävä Nina Simone, kitarakuningas B.B. King, mustan musiikin äitihahmo Mahalia Jackson, ja vasta 19-vuotias nero, Stevie Wonder. Mukana myös The 5th Dimension ”valkoisella soundillaan”, The Temptationsista tuttu laulaja David Ruffin sekä Gladys Knight & the Pips, Mongo Santamaria ja monta muuta.

Ohjaaja Questlove alustaa kesän 1969 musiikkijuhlan aiemmilla tapahtumilla. Mustien johtajista Malcolm X oli salamurhattu vuonna 1965 ja Martin Luther King huhtikuussa ennen festivaalia, presidenttiehdokas Robert Kennedy ammuttiin vähän ennen ensimmäistä konserttia. Kansalaisoikeustaistelu, levottomuudet ja Harlemin huumeongelma olivat ajankohtaisia samalla kun lavan blues ja gospel muistuttivat menneiden vuosikymmenien sorrosta. Aikalaistodistaja arvelee dokumentissa, että tilaisuuden järjestämisen tarkoituksena oli estää turhautuneita mustia sytyttämästä koko New Yorkia tuleen.

Dokumentin väkevimpiä esityksiä on Mahalia Jacksonin ja Mavis Staplesin vuorottelu mikrofonin ääressä Martin Luther Kingin lempigospelissa Precious Lord. Tulitikku käy lähinnä bensakanisteria Nina Simonen intensiivisessä osuudessa. Summer of Soulin huipennukseksi on sijoitettu ”soulin kuningattaren” kolmen laulun sarja. Simonen omista sävellyksistä Langston Hughesin runoon sovitettu Backlash Blues uhkuu oikeutettua raivoa ja To Be Young, Gifted & Black aurinkoista, toiveikasta elinvoimaa. Esityksen lopussa yleisön sähköistää Simonen lausuma The Last Poetsin David Nelsonin militantti runo, joka ei kaihda edes väkivaltaan yllyttämistä viimeisenä keinona saada aikaan muutos.

Questlove lomittaa laulujen oheen säkeidenväleistä luontevasti nousevaa, aiheeseen liittyvää faktakuvitusta. Kuten sen, miten The New York Times oli aivan vastikään saatu kutsumaan mustia nimellä ”black” entisen ”negron” asemasta – tosin ei ilman toimituksen sisäistä taistelua.

Teksti: Hannu Björkbacka

Katso traileri

osta liput

Dokumenttielokuva / 118 min / Yhdysvallat, 2021
Sallittu kaiken ikäisille
Kieli:
englanti 

Ohjaus & käsikirjoitus: Questlove (Ahmir Khalib Thompson)
Kuvaus: Shawn Peters
Leikkaus: Joshua L. Pearson
Ääni: Jiho Kim, Alan Chow, Aisha Hallgren
Tuotanto: David Dinerstein, Robert Fyvolent / Mass Distraction Media