PE 9.9. KLO 21 TAPAHTUMAPUISTO

Nuori kapinallinen (Rebel Without a Cause)

Nuori kapinallinen on täydellinen drive-in-filmi autokisoineen. Se on kaikkien kasvukertomusten äiti sekä teiniromanssi lukion uudesta ongelmapojasta ja pahasta tytöstä, joka häneen rakastuu. Nicholas Rayn ohjauksessa traagiset Romeo & Julia ottavat Mercution kolmanneksi pyöräksi pakomatkalle rakentamaan mieluinen uusperhe hylkivän suvun ulkopuolelta. Ohjaaja onkin kutsunut elokuvia omaksi perheekseen. Pääosista kaksi sai Oscar-ehdokkuuden, paras jäi ilman. Kunkin elämä ja hieno ura jäivät lyhyiksi: James Dean (24) kuoli autokolarissa kuukausi ennen ensi-iltaa 1955, Natalie Wood (43) vuonna 1981 hämärässä veneonnettomuudessa, Sal Mineo (37) puukotuksen uhrina vuonna 1976.

Tapahtuu vuorokauden aikana: Jim (Dean), Judy (Wood) ja Plato (Mineo) kohtaavat öisellä poliisiasemalla. Jim toivottomassa humalassa, punahuulinen Judy pidätettynä katutytöksi epäiltynä, Plato tyhmyyksistään turhauduttuaan menestyvien vanhempien ainaiseen poissaoloon. Veitsitappelun, kohtalokkaan autokisan ja autiotalossa koetun onnenhetken jälkeen nämä oman elämänsä orvot kohtaavat viimeisen kerran poliisin piirittämässä Griffithin observatoriossa. Sen planetaariossa kolmikko päivällä kouluretkellä näki maapallon tuhoutumisen.

Nuori kapinallinen on syöpynyt syvälle kulttuurimme dna:han. Vaikea kuvitella, millainen shokki se oli aikalaiskatsojille, hyvässä ja pahassa. Filmistä piti tulla pienen budjetin mustavalkoleffa. Kuvausten aloitus sekä James Deanin juuri ilmestynyt Eedenistä itään vakuuttivat Warner Brosin. Budjetti kasvoi ja teos sai komeissa CinemaScope-laajakuvissa tunnusomaisen värikkyyden. Sävy valittiin Life-kuvalehdestä: punaista punaisella, intohimon väri kiihkeään elokuvaan.

Koulukuvaus Älä käännä heille selkääsi (The Blackboard Jungle) oli juuri ennen Nuorta kapinallista tuonut rock’n’rollin ja teinikapinan elokuviin. Esitykset päättyivät mellakoihin. Rayn filmi vie nuorisovallankumouksen taiteellisesti ja sisällöllisesti pitemmälle. Psykoanalyyttisena se syyllistää vanhemmat ja käsittelee yhteiskunnan ongelmia. Toksinen maskuliinisuus ilmenee tavassa, miten Jim ja jengin johtaja Buzz voisivat olla ystäviä, mutta mieskuva ja ryhmäpaine ajavat rituaalimaiseen kukkotappeluun. Mineo oli Woodin ohella ainoa oikean ikäinen teini nuorista kapinallisista. Plato näyttäytyy nykysilmälle selvänä homoseksuaalina, ehkäpä amerikkalaiselokuvan ensimmäisenä gayteininä. Haastattelussa 1972 näyttelijä arveli, että siksi hahmolle kirjoitettiin tuo kaari. Tarinassa pojan luonne sensuroidaan isän kaipuuseen. Jim peittelee Platon takillaan kolmeen kertaan, hellästi ja huolehtivaisesti. Platon/Sal Mineon kohtalo on nuorisofilmeissä etiäinen Chris/River Phoenixille Stand by Me – viimeisessä kesässä (1986).

Jimiä, lukion uutta poikaa, haukutaan ”abstraktiksi ja erilaiseksi”. Sellainen on Nicholas Rayn elokuvakin. Mittelö observatoriossa, autokilvan ”Chicken Run” jyrkänteen reunalla ja ammuskelu autiotalossa tyylitellään. Kuvan raamit, ajan ja tilan rajat, rikkova leikkaus on saanut vaikutetta Eisensteinin neuvostoelokuvan montaasista. Tappelut kuvataan kuin tanssina, West Side Storyn etiäisenä. Filmissä on viittauksia muihin elokuviin ja meta-elementtejä (nuorisotyöntekijä, tarinan ainoa kunnollinen isähahmo, on nimeltään Ray). Kohtaukset syntyivät usein improvisaatiosta, kuten Jimin ja isän riita sekä Platon eriparisukkien huomaaminen. James Dean oli ohjaaja Rayn, Hollywoodin radikaalin, ja käsikirjoittajapari Irving Shulmanin luova kumppani kuvausten alusta loppuun.

Teksti: Hannu Björkbacka

Katso traileri

Osta liput

Drive-in-näytös, liput myydään autokunnittain (25 euroa/auto). Elokuvan ääniraita kuunnellaan autoradion kautta.

Draama / 111 min / Yhdysvallat, 1955
Ikäraja 12
Kieli
: englanti
Tekstitys
: suomi 

Ohjaus: Nicholas Ray
Käsikirjoitus: Stewart Stern, Irving Shulman, Nicholas Ray
Pääosissa: James Dean, Nathalie Wood, Sal Mineo, Ann Doran
Kuvaus: Ernest Haller
Leikkaus: William H. Ziegler, James Moore