Lost in Translation

Charlotte (Scarlett Johansson) ja Bob Harris (Bill Murray) ovat aivan ihania! Sofia Coppolan tunnetuin elokuva Lost in Translation täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Neljän Oscar-ehdokkuuden ja parhaan käsikirjoituksen Oscarin voittanut elokuva on myös tuolloin 23-vuotiaan Scarlett Johanssonin läpimurtoelokuva ja Bill Murrayn uran paras roolityö (myös hänen itsensä mielestä).

Bob on viisikymppinen entinen action-elokuvatähti, joka saapuu Japaniin tekemään viskimainosta. Charlotte on filosofian opiskelija, joka on mukana valokuvaajamiehensä työreissulla Tokiossa. Molempien avioliitto on kriisissä tai ainakin etäällä ja he molemmat kärsivät unettomuudesta ja yhteyden puutteesta muihin ihmisiin. He ovat hukassa, mutta löytävät toisensa. Elokuva on upeasti käsikirjoitettu, ohjattu ja näytelty. Elokuvaa voisi pitää Hytti nro 6:n Ameriikan serkkuna. Elokuvia yhdistää kahden ihmisen humaani kohtaaminen, lämmin huumori, vieras kulttuuri ja rakkaus, joka menisi vain pilalle, jos seksi hiipisi kuvioihin.

Lost in Translation on aasinsiltaelokuva Kinojuhlien viime vuoden Amerikka-teeman ja tämän vuoden Japani-teeman välillä. Los Angelesista kotoisin olevat Charlotte ja Bob kohtaavat Japanissa ja koko elokuva sijoittuu Tokioon. Elokuvan japanikuvasto on stereotyyppistä. Elokuvan Japani on kummallinen, hassu ja vieras. Sen tehtävänä on olla eräänlainen autio saari, joka mahdollistaa kahden erilaisen ihmisen kohtaamisen. Heidän katseensa eivät olisi kohdanneet hississä Los Angelesissa ja he eivät olisi keskustelleet hotellin baarissa New Yorkissa, mutta vieraassa kulttuurissa he tuntevat yhteyttä. Tokio ei todellakaan ole autio vaan täynnä meteliä ja valoja, mutta päähenkilöille se on olosuhde, joka työntää heidän yksinäisyytensä eksistentiaalisiin mittoihin. Tämän yksinäisyyden ja melankolian he tunnistavat toisissaan ja se on heidän suhteensa perusta. He näkevät toisensa. Ensin vain saman kulttuurin edustajina, myöhemmin sielunkumppaneina.

Nimi Lost in Translation viittaa siihen, miten kaikki kommunikaatio ei käänny toiselle kielelle, vaikka sen pyrkii sanatarkasti kääntämään. Sävyjä, kulttuuria ja kokemuksia on vaikeaa kääntää täydellisesti toiselle kielelle. Myös elokuvasta on vaikea kirjoittaa tyhjentävästi. Se on romanttinen komedia, mutta se ei mitenkään kuvaa tätä elokuvaa riittävästi. Se on suuri rakkauselokuva, jossa ei ole seksiä ja hykerryttävä komedia melankoliasta. Sen tunteet ovat pieniä, mutta samalla valtavan suuria. Sen voi jakaa vain näyttämällä sen. Menkää katsomaan!