LA 7.9. KLO 17 TYÖVÄENTALO

Kello 5 iltapäivällä

Yksi syy Iranin uuden aallon kärkinimiin kuuluvan Samira Makhmalbafin taiteelliseen ammattitaitoon voi olla se, että hän on elänyt ja hengittänyt elokuvaa koko elämänsä: jo 7-vuotiaana hän näytteli isänsä (Mohsen Makhmalbaf) elokuvassa The Cyclist (1987). 14-vuotiaaksi asti Makhmalbaf jaksoi koulun penkissä, kunnes palo kasvoi liian suureksi ja teini päätti, ettei elokuva voi enää odottaa. Seuraavat viisi vuotta nuorukainen vietti suvun leffafirmassa, Makhmalbaf Film Housessa, ja opiskeli siellä seitsemännen taiteen. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä Makhmalbaf ohjasi ensimmäisen kokopitkän (dokumentti)elokuvansa, The Apple (1998). Kun hän meni samana vuonna elokuvansa kanssa Cannesiin, hänestä tuli nuorin koskaan festivaaleille osallistunut ohjaaja.

Makhmalbafin neljäs ohjaus Kello 5 iltapäivällä (2003) sijoittuu Kabuliin, Afganistaniin. Kaupunki on tohjona, Taliban-hallinto on vasta hiljattain syrjäytetty ja tytöillä, naisilla on taas oikeus käydä koulua. Protagonistimme Nogreh haluaa opiskella, mutta hänen isänsä on konservatiivi, eikä katso kouluttautumisen olevan naisille sopivaa. Nogreh ei taivu vanhan maailman malliin ja alkaa käydä salaa uudessa maallisessa koulussa. Politiikan oppitunnilla kehkeytyy unelma: Nogreh haluaa maansa ensimmäiseksi naispresidentiksi.

Lamauttavan nopeasti valkenee, etteivät maan ongelmat ole kadonneet, vaikka valta onkin vaihtunut. Vesi ja ruoka on vähissä, miinat tappavat siviilejä ympäriltä, pakistanilaisia pakolaisia pitäisi auttaa ja ääriaatteet muhivat siellä täällä. Afganistan pelastettiin näyttävän hetkellisesti, mutta jätettiin lopulta oman onnensa nojaan. Unelmat käyvät ahtaalle sekasorron keskellä.

Elokuvan tekoprosessi ei ollut helpoin mahdollinen: kaikki näyttelijät ovat amatöörejä, kuvauslokaatiot olivat vaarallisia, ilmapiiri traumatisoitunut ja päähenkilön löytämisen kanssa oli vaikeuksia, sillä ensimmäinen kandidaatti ei suostunutkaan näyttämään kasvojaan kameralle. Vaikeuksista huolimatta Makhmalbaf halusi antaa äänen niille, joista suurin osa ihmisistä – varsinkin länsimaissa – kuuli vain uutisotsikoiden kautta. Rohkea ohjaaja onnistui tehtävässään erinomaisesti ja lopputuloksena oli sekä esteettisesti että temaattisesti painava teos. Loputtomat siniset burkhat, torien hälinä, ihmisvirrat, ikkuna-aukot, hevoskärryt, aavikko ja kurttuiset mummot kuvittavat tätä pakahduttavan ajankohtaista kertomusta unohdetuista ihmisistä, jotka pyrkivät kohti vakaampaa tulevaa.

Teksti: Eino Taina

Draama / 105 min / Iran, 2003

Ikäraja: sallittu kaiken ikäisille 
Kieli: dari
Tekstitys: suomi, ruotsi

Ohjaus: Samira Makhmalbaf
Käsikirjoitus: Samira Makhmalbaf, Mohsen Makhmalbaf
Pääosissa: Agheleh Rezaie Abdolgani Yousefrazi Marzieh Amiri
Kuvaus: Ebrahim Ghafori Samira Makhmalbaf
Leikkaus: Mohsen Makhmalbaf
Musiikki: Mohammad Reza Darvishi
Tuotanto: Maysam Makhmalbaf, Mohsen Makhmalbaf