C’mon C’mon

C’mon C’mon sai ensi-iltansa Suomessa alkuvuodesta 2022, koronarajoitusten vasta hellittäessä, ja jäi tuolloin monelta huomaamatta. Se on sellainen teos, jota voisi kutsua “pieneksi helmeksi”. Sympaattisista, omalaatuisista indie-elokuvista Thumbsucker (2005), Beginners (2010) ja Vuosisadan naiset (2016) tunnettu ohjaaja-käsikirjoittaja Mike Mills on sommitellut herkän kertomuksen, joka sukeltaa syvälle ihmisyyteen ja ihmisenä kasvamiseen.

Sukupolvensa parhaisiin näyttelijöihin kuuluva Joaquin Phoenix (Joker, Her, Mestari) esittää Johnnya, jonka sisko Viv (upea Gaby Hoffman) on pulassa. Vivin vieraantunut puoliso, mielenterveyden ongelmista kärsivä Paul on romahtanut, ja auttaakseen tätä Viv tarvitsee pojalleen Jesselle kaitsijan.

Tilanne on hankala, sillä sisarukset eivät ole olleet vuosiin läheisiä. “That weird stuff of our entire lives?” sisko kysyy, kun veli yrittää pohtia, miksi he aikoinaan erkaantuivat toisistaan. Johnny tulee kuitenkin hyvin toimeen pojan kanssa, ja kun Paulin tilanne pitkittyy ja Johnnyn täytyy palata töihin, Jesse lähtee enonsa mukaan.

Radiotoimittajana työskentelevän Johnnyn projekti vie parivaljakon Kaliforniasta äänitysmatkoille eri puolille Yhdysvaltoja, mm. New Yorkiin ja New Orleansiin. Hauskan ja melankolisen matkan aikana he kohtaavat tunteiden kirjon surusta ja pettymyksistä aina iloon ja toveruuteen. Pehmeän mustavalkoisissa sävyissä kuvattu elokuva on myös rakkaudentunnustus amerikkalaisille kaupunkinäkymille.

Elokuvan nimi, lyhennys kehotuksesta “come on, come on” on monitulkintainen. Haluan ajatella, että se on elokuvan hyväntahtoinen tsemppiviesti meille kaikille: elämä on usein monimutkaista, kulmikasta ja hankalaa, mutta meidän ei tarvitse kuin yrittää. Maailma outo ja kaunis.