SU 8.9. KLO 15 TYÖVÄENTALO

Close-up

Close-up – iranilainen oikeussalidraama

Ohjaaja Abbas Kiarostamilta kysytään vuonna 2014 tehdyssä haastattelussa, mitä hän haluaisi jättää jälkeensä jättäessään maallisen vaelluksensa. Tuolloin 74-vuotias ohjaaja vastaa, että mikäli hän saa valita, hän jäisi mieluummin itse kuin jättäisi teoksiaan elämään.

Onni silti, että esimerkiksi sellainen mestariteos kuin Close-up jäi perinnöksi ohjaajan kuoltua vuonna 2016. Tämä fiktion muotoinen dokumentti kertoo tosielämän tapauksesta, jossa teheranilaismies pidätettiin 1980-luvun lopulla syytettynä tekeytymisestä Iranin tunnetuimmaksi elokuvantekijäksi Mohsen Makhmalbafiksi.

Pitkälti oikeussaliin sijoittuvan elokuvan päähenkilö, Hossain Sabzian, olisi taatusti haipunut jo historian hämäriin, ellei hänen tapauksensa olisi kiinnittänyt Kiarostamin huomiota. Luettuaan artikkelin Sabzianin oikeudenkäynnistä Kiarostami pysäytti toisen projektinsa kuvausvalmistelut, sillä tapaus vaikutti häneen niin voimakkaasti. Ohjaaja sai luvan dokumentoida tapahtumia oikeussalissa ja sai suostuteltua tapaukseen liittyvät ihmiset näyttelemään tosielämän kohtaukset uudelleen. Vaikka kyse on fiktion ja dokumentaaristen ainesten sekoittamisesta, Kiarostami onnistuu elokuvan avulla kertomaan jotain hyvin todellista ihmisluonnosta.

Kiarostami keskittyy kuvaamaan tapahtumia niin, että harmittoman oloinen rikos valottuu vuoroin moraaliselta ja vuoroin juridiselta kannalta niin, että jää lopulta katsojan tehtäväksi päätellä, voiko Sabzianin armahtaa. Kyse on lopulta siitä, ketä haluamme kuunnella ja ketä uskoa. Ja luonnollisesti siitä, mikä lopulta on fiktion ja todellisuuden ero.

Elokuvan nimen mukaisesti kamera pysyy Sabzianin puolustuspuheen ajan lähikuvassa ja tallentaa jokaisen eleen, joka syytetyn kasvoilla käy. Alleviivaamatta elokuva tuo esiin vallankumouksen jälkeisen Iranin luokkaerot ja ahdingon, johon epäonninen päähenkilö on päätynyt, ja näyttää näin, mistä kumpuaa hänen epätoivoinen tekonsa. Oikeudenkäynnin aikana Sabzian kertoo, että ollessaan masentunut ja olosuhteiden musertama, hänellä on tarve huutaa maailmaan kärsimyksensä, mutta kukaan ei halua kuunnella. Tekeytymällä kuuluisaksi ohjaajaksi hänellä on kuitenkin hetken ajan valtaa – ja mikä tärkeintä, oma ääni. Etuoikeus, joka vähäosaisilta puuttuu.

Sillä, jolla on kamera, on valtaa. Teemme joka hetki valinnan siitä, mihin katseemme eli kameramme käännämme – toisin sanoen, mitä valitsemme nähdä ja mistä katsoa poispäin. Kun kaikki muut käänsivät katseensa pois Sabzianista, Kiarostami käänsi kameransa häneen. Varmaan juuri tämä ominaisuus teki ohjaajasta niin suuren.

Oikeaan tapaukseen liittyvät henkilöt näyttelevät elokuvassa itseään.

Teksti: Laura Airola

Draama / 98 min / Iran, 1990

Ikäraja: sallittu kaiken ikäisille 
Kieli: farsi, azeri
Tekstitys: englanti

Ohjaus: Abbas Kiarostami
Käsikirjoitus: Abbas Kiarostami
Pääosissa: Hossain Sabzian Mohsen Makhmalbaf Abolfazl Ahankhah
Kuvaus: Ali Reza Zarrindast
Tuotanto: Hassan Agha Karimi … producer Ali Reza Zarrin … executive producer (as Ali Zarrin)