SU 11.9. KLO 15 TYÖVÄENTALO

Casablanca

Maailmanpalon keskellä Marokon Casablanca siintää monille toiveiden porttina. Humphrey Bogart näyttelee kyynistä kapakanpitäjä Rickiä, joka pyrkii pitäytymään neutraalina konfliktissa. Ingrid Bergman on Rickin entinen rakastettu. Ilsan pitäisi päästä Casablancan välietapilta natsien vainoaman aviomiehensä kanssa Yhdysvaltoihin. Casablanca vilisee Saksan sotilaita Marokon siirryttyä Vichyn nukkehallituksen alle Ranskan miehityksen jälkeen. Kuka lopulta selviää vapauteen lentokoneen kyydissä – ja kenen kanssa?

Klassikko, joka keksi wau-efektin sekä Pariisin romanssin synonyyminä. Valkokankaan valovoimaisimmat jumalat, Bergman ja Bogart, samassa paketissa. Casablancasta löytyvät myös viileimmät, romanttisimmat ja lentävimmät lauseet, mitä kameran edessä on lausuttu: ”Here’s looking at you, kid!” ja ”We’ll always have Paris” sekä ”I think this is the beginning of a beautiful friendship”.

Toisen maailmansodanaikaisista amerikkalaiselokuvista päivänpoliittisesti iskevimmät tulivat eurooppalaisten emigranttien käsistä: britti Charles Chaplinin Diktaattori (1940), saksalaisen Ernst Lubitschin Ollako vai eikö olla (1942) ja unkarilaisen Michael Curtizin Casablanca (1942). Viimeksi mainittu löytyy hyvästä syystä useimmilta sadan parhaan filmin ja käsikirjoituksen listalta. Romanttinen draama, jossa on tinkimättömän, vastuunsa tuntevan sanomaelokuvan punainen lanka. Silti Casablancassa kulkee komedian, buddy movien ja jännärinkin vahvoja juonteita. Filmi on ihanteellinen ja ehjä sikermä lajityyppien kirjosta. Siitä löytyy jokaiselle katsojalle jotakin, mikä selittää Curtizin ohjaustyön kestävän suosion ja maineen tyylipuhtaana Hollywoodin klassikkona.

Monen loistavan osasuorituksen rinnalla Ingrid Bergmanin ja Humphrey Bogartin tulkinnat kohoavat Casablancassa erikoislaatuiseen kypsyyteen ja herkkyyteen. Usein voimakkaita tahtonaisia näytelleen Bergmanin kauneus on kuulaimmillaan ja hauraimmillaan. Rakkauden loukku kahden miehen naisena voisi olla kliseinen. Bergman tuo rooliin inhimillistä, vereslihaista syvyyttä. Toisaalla Bogart antaa leimallisen kivipintansa rikkoutua. Petetty mies sortuu viinaan ja rämpii pohjamudissa ennen kuin velvollisuudet kirkastuvat. Sivuroolitkin ovat timanttia: Velikulta Claude Rains seteliselkärankaisena poliisipäällikkönä. Kuljaileva, mutta traaginen Peter Lorre. Elämää suurempi Sydney Greenstreet. Natsienvastaisesta työstään kuulu mestarinäyttelijä Conrad Veidt saksalaismajurina. Paul Henreidin charmi vastarinta-aktiivina tekee uskottavaksi sen, että Bergman voi Bogartin rinnalla rakastaa toistakin miestä.

Näyttelijöiden tukena on Epsteinin veljesten sekä Howard Kochin taivaallinen käsikirjoitus. Se pakkaa tuntiin ja kolmeen neljännekseen sodan välitilan kaaosta, romanssia, jännitystä sekä salamareplikointia kiteytyksenä, joka hakee vertaistaan. Ammattimies Michael Curtizin tiukka ohjausote, Arthur Edesonin ikoninen kuvaus, Owen Marzin intuitiivinen leikkaus ja Max Steinerin musiikki sitovat täydellisen lahjapaketin rusetille. Filmin rakenteessa takautumat Ilsen ja Rickin Pariisiin rikkovat kerronnan ajan ja paikan ykseyden, mutta se on ”rako, josta valo pääsee sisään” (Cohen). Nerokas lopetus syvästi tyydyttävine, moninkertaisine käänteineen välttää sentimentaalisuuden karikot. Siinähän maksetaan potut pottuina, eikös vain?

Teksti: Hannu Björkbacka

Katso traileri

Osta liput

Draama, romanssi / 102 min / Yhdysvallat, 1942
Sallittu kaiken ikäisille
Kieli:
englanti 
Tekstitys:
suomi
35 mm

Ohjaus: Michael Curtiz
Käsikirjoitus
: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein, Howard Koch
Pääosissa: Ingrid Bergman, Humphrey Bogart, Claude Rains, Paul Henreid
Kuvaus: Arthur Edeson
Leikkaus: Owen Marks
Ääni: Francis J. Scheid, Edward Ullman
Musiikki: Max Steiner
Lavastus: Harper Goff
Puvustus: Blanchard, Anthony Gasbarri
Maskeeraus: Perc Westmore, Frank McCoy, Jean Burt Reilly 
Tuotanto: Hal B. Walli, Jack L. Warner / Warner Bros.