LA 10.9. KLO 21 TAPAHTUMAPUISTO

American Graffiti (Svengijengi -62)

Vuoden 1980 päiväkirjassani on Helsingin Sanomien elokuvailmoitus: ”NOSTALGIAA! Muistatko ketä suutelit auton takapenkillä vuonna 1962, jolloin vielä rakastit USA:ta, käytit raakakumipohjaisia mokkakenkiä, joit viiniä ja oksensit kukkapenkkiin…”

Olin hädin tuskin 12, en ollut suudellut ketään saati oksentanut kukkapenkkiin. Mutta kaikkea tätä ihmeellistä olisi tarjolla elokuvateatteri Aulassa Helsingin Liisankadulla. Olin fiftarin pikkusisko ja tiesin elokuvan arvon jo valmiiksi. ”Tutu & mä mennään katsomaan sitä sitten kun voidaan. American Graffiti on varmaan ihana!”

Kymmenen päivää myöhemmin: ”Nyt olen sen kokenut. Iki-ihanan American Graffitin. Ei tyhjänpäiväisen, vaan koskettavan elokuvan olen nyt nähnyt. Yeah! Ei siitä oikeastaan voi enempää kertoa, paitsi juonta vähän: Se kertoi yksien nuorten yhdestä illasta ennen Curtin ja Steven lähtöä itään. (Steveä näytteli Ronny Howard, Richie Cunningham Happy Days’stä). Oi, en jaksa enää kertoa, se oli ihana ja sillä sipuli.”

Veljeni muistutti ulkoisesti Ron Howardia. Onnen päiviä katsoessani olin samaistunut pikkusisko Joanie Cunninghamiin.

Jouluna koitti onnen täyttymys. Sain puolukka-sydän-paperiin käärityn lahjan. Isoveljeni ystävä, johon olin ihastunut, oli äänittänyt C-kasetille American Graffitin soundtrackin ja liimannut kuoreen kuvan, jossa blondi Debbie nojaili amerikanrautaan punapäisen Terryn kanssa. Biisit ja esittäjät oli listattu huolella. ”Olin niin onnellinen, että teki kipeää!”

Kappaleet olivat tuttuja, sillä olimme toisten pikkusiskojen kanssa salaa soittaneet isoveljien American Graffiti -kasetteja. Suosikkini oli The Platters -yhtyeen Only You. En tiennyt mitään ihanampaa kuin voihkaus: ”O-o-only You!”

Osaan soundtrackin ulkoa. Runawayn omintakeinen musitron, tuo varhaisempi versio syntetisaattorista. Buster Brown ja Fannie Maen huuliharppu. Flash Cadillac and the Continental Kidsin lauluharmoniat. Hitaan The Stroll -kappaleen outo vihellysosuus. See You in Septemberin haikea komppi.

Entä itse elokuva kaiken unohtumattoman musiikin takana? Vaikka päiväkirja ei sitä kerro, muistan, että elokuva aiheutti minussa ihastuksen ohessa hämmennystä. Ei ihme, etten osannut kuvailla juonta. Leffa ei noudattanut helpon nuorisoelokuvan kaavaa. Nieleskelin loppuratkaisua. En tiennyt mitä ajatella. Tekikö Steve väärin itseään kohtaan? Mitä itse haluaisin? Jäädä vai lähteä, unohtaa vai muistaa? Katsoa kaukaa vai läheltä? Voisiko niitä yhdistää?

Päähenkilöiden myöhemmät kohtalot lyödään silmille neljän lauseen loppukaneetissa ennen Beach Boysin All Summer Long -biisin tahdittamia lopputekstejä.

American Graffiti ei ole mikään harmiton nuorisokomedia vaan sielukas läpivalaisu elämän rajapyykeistä, suunnan etsimisestä, isoista valinnoista. Koko pitkä ilta rullataan liikkeellä, etsitään, ikävystytään, haaveillaan, lorvitaan, kisataan, pörrätään, päädytään. Tarjoilijat rullaluistimilla, autot kartsalla, taustalla radiokanavan arvoituksellinen Wolfman Jack.

Teksti: Riina Katajavuori

Katso traileri

Osta liput

Drive-in-näytös, liput myydään autokunnittain (25 euroa/auto). Elokuvan ääniraita kuunnellaan autoradion kautta.

Draama, komedia / 110 min / Yhdysvallat, 1973
Ikäraja 12
Kieli:
englanti 

Ohjaus: George Lucas 
Käsikirjoitus: George Lucas, Gloria Katz, Willard Huyck
Näyttelijät: Richard Dreyfuss, Ron Howard, Paul Le Mat, Charles Martin Smith, Cindy Williams, Candy Clark, Mackenzie Philips
Kuvaus: Jan D’Alquen, Ron Eveslage
Leikkaus: Verna Fields, Marcia Lucas, George Lucas