Kuinka tiivistää kokonainen elokuvakulttuuri neljään päivään ja kouralliseen elokuvia? Vuodesta toiseen Kinojuhlilla tartutaan tähän haasteeseen, ja tänä vuonna esittelemme näkökulmia Japaniin. Mukana on tuttuun tapaan suuria klassikoita, jännittäviä löytöjä kaanonin laitamilta sekä uudempaa elokuvaa.
Sight & Soundin äänestyksessä Yasujiro Ozun Tokyo Story (1953) äänestettiin maailman neljänneksiparhaaksi sekä kriitikoiden että elokuvantekijöiden listoilla. Se oli tuolloin myös festivaalimme taiteellisen johtajan Juho Kuosmasen henkilökohtaisessa top 10:ssä. Laura Airolan syventävä esittelyteksti avaa upeasti elokuvan teemoja ja kontekstia.
Avajaiselokuvaksi valitun Tokyo Storyn oikeudet olivat onnekkaasti Suomessa ELKE ry:llä, mutta Akira Kurosawan elokuvien kanssa oli vaikeampaa. Esimerkiksi elokuvan Seitsemän samuraita hinta meni yli Kinojuhlien budjetin. Viime metreillä onnisti ja saimme festivaalin päätöselokuvaksi eeppisen, korruptoivaa valtaa tutkivan Ranin (1985), joka esitetään 35 mm:n filmikopiolta.
Japanin uuden aallon elokuvaa ohjelmistossa edustaa Toshio Matsumoton huuruinen, melodramaattinen Funeral Parade of Roses (1969). 1960-luku oli Japanissakin aikaa, jolloin perinteet ja totutut ymmärrykset elokuvan muodosta haastettiin. Matsumoton elokuva avaa hämmästyttävän ikkunan Tokion queer-alakulttuuriin.
Toinen japanilaisen elokuvan merkittävä kukoistuskausi nähtiin 1990-luvulla, jolloin Kurosawa teki viimeiset merkkiteoksensa, Ringu ja muut kauhuelokuvat säikyttelivät yleisöjä ennennäkemättömällä tavalla ja monet uudet ohjaajat saivat kansainvälistä huomiota. Tuolloin myös Hayao Miyazakin animaatiot saavuttivat suosiota.
Japani onkin animaatioelokuvan suurmaa, eikä Miyazakin ja hänen Ghibli-studionsa vaikutusta voi vähätellä. Esitämme Kinojuhilla upean Henkien kätkemän (2001), josta Anu Silfverberg kirjoittaa: “Se on hänen tuotantonsa eräänlainen huipentuma: elokuva, jossa ovat läsnä kaikki Miyazakin uran tärkeimmät elementit.”
1990-luvulla läpimurtonsa teki myös Takeshi Kitano, joka on tänä vuonna ajankohtainen Cannesissa ensi-iltansa saaneen samuraielokuva Kubin myötä. Esitämme Kitanolta rikoselokuvan Hana-bi – tulikukkia (1997), joka voitti Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon. “Hana-Bi on kuvaus vastakohdista, äärimmäisyyksien välisestä suhteesta. Elokuvassa toisistaan kaukana olevat elementit, kuten herkkyys ja väkivalta, kulkevat rinta rinnan”, Eino Taina kirjoittaa elokuvan esittelyssä.
Varsin toisenlaista auteur-elokuvaa edustaa toinen 90-luvulla noussut ohjaajanimi Hirokazu Kore-eda (Shoplifters – perhesalaisuuksia, Pikku tähti), jonka uusin elokuva Monster on tulossa levitykseen myöhemmin tänä vuonna. Haikean lohdullisessa After Lifessa (1998) joukko ihmisiä joutuu valitsemaan elämästään yhden hetken, jonka he voivat ottaa mukaan tuonpuoleiseen.
Japanilaisella ja suomalaisella kulttuureilla on monia yhteyksiä. Ne tulevat näkyväksi Naoko Ogigamin hyväntuulisessa elokuvassa Ruokala Lokki (2006), jossa japanilaiset naiset alkavat pyörittää ravintolaa Helsingissä. Elokuva tutustuttaa riemastuttavasti myös japanilaiseen ruokakulttuuriin.
Uutta japanilaista arthouse-elokuvaa ohjelmistossa edustaa Ryûsuke Hamaguchin (Drive My Car) triptyykki Wheel of Fortune and Fantasy (2021). Berlinalen Hopeisen karhun voittanut elokuva on pieni mysteeri, joka jättää jäljen.
Näkökulma ulkopuolelta
Länsimaissa japanilaisesta kulttuurista on otettu vaikutteita ja toisaalta kulttuuria on myös vahvasti eksotisoitu. Siltana Japanin ja Kinojuhlien viime vuoden teemamaan Yhdysvaltojen välillä on Sofia Coppolan Lost in Translation (2003). ”Elokuvan Japani on kummallinen, hassu ja vieras. Sen tehtävänä on olla eräänlainen autio saari, joka mahdollistaa kahden erilaisen ihmisen kohtaamisen”, Jussi Rantamäki kirjoittaa.
Kinojuhlien historian ensimmäinen uusinta puolestaan on Alain Resnais’n ja Marguerite Durasin Hiroshima mon amour (1959), jota on kutsuttu ensimmäiseksi moderniksi elokuvaksi. Se on ulkopuolisen mahdoton yritys ymmärtää suurinta kauheutta.
Menetyksestä on kyse myös Jennifer Rainsfordin dokumenttielokuvassa All of Our Heartbeats Are Connected Through Exploding Stars (2022), joka käsittelee muun muassa vuoden 2011 tsunamin aiheuttamaa traumaa. Meressä elämä jatkuu.
Muuta Japani-teemaan liittyvää ohjelmaa
Perinteen mukaisesti Kokkolan Työväentalolla on tarjolla teemamaan inspiroimaa ruokaa. Lisäksi kahvilan puolella on myynnissä hauskoja japanilaisia herkkuja! Työväentalo kohotetaan festivaalitunnelmaan japanilaista kulttuuria tuntevan, Kinojuhlien hovigraafikko Elina Warstan suunnittelemien koristeiden avulla.
Torstain avajaisvieraaksi saapuu Kinojuhlien ystäväkaupungista Karkkilasta muusikko Toshitake Shinohara. Hän esiintyy Työväentalon kahvilalla. Toshitaken musiikkia kuullaan myös Aki Kaurismäen Kuolleissa lehdissä.
Perjantaina päivällä Tankar-majakkasaariristeilyllä on mahdollista osallistua haiku-runopajaan. Elokuvateatteri Bio Rex järjestää perjantain myöhäisillassa alkavan Kauhujen yön, jossa on mukana myös japanilaisia elokuvia.
Lauantaina Juho Kuosmanen keskustelee japanilaisesta kulttuurista Suomessa asuvan toimittaja-kääntäjä Keiko Morishitan kanssa. Keiko vierailee myös Ruokala Lokin näytöksessä. Iltapäivän aikana Taidetalo Renlundin keramiikkapajalla on mahdollista seurata japanilaistyylistä rakukeramiikkapolttoa (Kansakoulukatu 6b klo 12–16, säävaraus).
Ohjelmistoryhmän puolesta Marjo Pipinen